Jakso 1 – Tehtävä 1: Itsehillintä

 

TEHTÄVÄ 1: ITSEHILLINTÄ

Itsehillintä on älyttömän tärkeää, ja se on jotain, mitä jokaisen koiran pitäisi osata. Itsehillintä on avain hyvin käyttäytyvään ja helposti koulutettavaan koiraan. Ilman itsehillintää kouluttaminen voi olla hyvinkin vaikeaa tai mahdotonta. Itsehillintä ja luopuminen ovat periaatteessa sama juttu. Koira, joka luopuu jostain (mitä tahansa koira haluaakin) on helpompi saada keskittymään ohjaajansa, ja tekemään ohjaajan pyytämiä asioita.

Jokapäiväisessä elämässä koiralla on paljon erilaisia valintoja, ja hyvä valinta on sellainen, mitä me koiran omistajat pidetään hyvänä käytöksenä. Esimerkkinä voi olla luoksetulo häiriön läsnä ollessa. Koiran nähdessä jotain kiinnostavaa, sen täytyy luopua häiriöstä ja tulla omistajan luokse houkutuksesta huolimatta saadakseen palkkion. Häiriö voi hyvinkin olla koiralle palkitsevampaa, kuin ohjaajan tarjoama palkka. Esim. jos koira näkee toisen koiran, tämän toisen koiran kanssa leikkiminen voi olla koiralle paljon hauskempaa ja tyydyttävämpää, kuin ohjaajan tarjoama namipala. Tämän takia koiran tulee osata luopua haluamastaan.

Agilityssä ensimmäinen itsehillintää vaativa tilanne on jo starttiviivalla; koiran täytyy hillitä haluaan mennä radalle (tai hajun, toisen koiran tai ihmisen luo), ja odottaa ohjaajan lupaa. Toinen esimerkki on oikean esteen valitseminen ja ohjaajan ohjauksiin (käskyihin) reagoiminen. Radalla jos koira näkee lempiesteensä ja ohjaaja on kääntymässä toiseen suuntaan, koiralla on oltava itsehillintää seuratakseen ohjaajaa eikä omatoimisesti suorittaa lempiesteensä. Monelle koiralle agility on niin palkitsevaa itsessään, että tietyn esteen suorittaminen voi olla niin hauskaa, ettei ohjaajan antamalla käskyllä ole väliä. Muistakaa toki, että koiran itsehillintä ei aina ole syy siihen, että koira suorittaa väärän esteen radalla. Joskus kyseessä voi hyvinkin olla liian myöhään tullut tai epäselvä käsky ohjaajalta. Jotta saadaan koirat suorittamaan rata niin, että ne jokaisella kerralla reagoivat meidän käskyihin, koiralla täytyy siis olla itsehillintää.

 

HARJOITUKSEN ALOITTAMINEN:

Luopuminen on ensimmäinen osa itsehillinnän opettamisesta. Tämä on harjoitus, jonka moni varmaankin on tehnyt esim. pentukurssilla. Eli opetetaan koiralle, että luopumalla se saa haluamansa (useimmiten namin). Namin kanssa aloitetaan niin, että namit ovat kädessä. Niin kauan kuin koira pyrkii namin luo, nyrkki pysyy kiinni ja namit piilossa. Heti kun koira luopuu, eli vetää kuononsa poispäin kädestä tai ottaa askeleen taaksepäin, käsi avautuu ja namit tulevat näkyville. Koira on siis luopumalla päässyt askeleen lähemmäs haluamansa. Jos koira nyrkin avattua heti pyrkii uudestaan nameille, käsi suljetaan ja mahdollisuus nameihin katoaa taas. Kun koira taas tekee päätöksen luopua, nyrkki avautuu uudestaan. Jos koira jää hetkenkin miettimään vaihtoehtojaan, koiralle tarjotaan nami kädestä ottamalla yhden namin ja antamalla sen koiralle ole hyvä käskyn kera. Jos koira taas lähestyy nyrkkiä, kun otetaan nami kädestä, laitetaan nami takaisin ja nyrkki kiinni.

Huom! Tässä harjoituksessa ei ole tarkoitus opettaa koiralle jätä/ei ota-käskyä. Eli koiraa ei tarvitse käskyttää odottamaan, vaan koiran tulee itse keksiä, että luopumalla se saa haluamansa.

Kun koira osaa edellisen harjoituksen ongelmitta, voidaan lisätä vaikeutta laittamalla namit lattialle tai pitää ne rasiassa lattialla. Sama juttu koskee tätäkin harjoitusta, eli heti kun koira pyrkii nameille, namit peitetään kädellä ja estetään koiraa ottamasta nameja. Kun koira taas luopuu, käsi nostetaan pois niin, että koira taas voi tehdä valintansa, luopua vai pyrkiä nameille. Kun koira tässäkin luopuu ja jää odottamaan lupaa, voidaan ottaa yksi nami ja tarjota se koiralle. Jos koira pyrkii nameille, kun ollaan antamassa koiralle nami, tällöin nami laitetaan takaisin ja jäädään odottamaan, että koira taas luopuu. Jos koira syystä tai toisesta pääsee namien luo, ei kannata syyttää (tai rangaista) koiraa, vaan syytetään ohjaajan hitaita refleksejä.

Jos namit eivät maistu koiralle (kannattaa kokeilla paljon erilaisia nameja ja löytää koiran mahdollinen suosikki), voidaan toki käyttää esim. lelua namien sijasta. Samalla periaatteella; jos koira pyrkii lelun luo, mahdollisuus leluun häviää, ja kun koira luopuu, lelu tarjotaan koiralle (mieluiten ole hyvä-käskyn kanssa).

Kun halutaan lisätä vaikeutta, voidaan liikuttaa namia/lelua tai käyttää molempia. Voidaan esimerkiksi tiputtaa palkka niin, että se olisi koiralle houkuttelevampi. Ensin kannattaa tiputtaa palkka niin lähellä itseään, että jos koira pyrkii palkan luo, sen voi nopeasti peittää kädellä. Kun harjoitus onnistuu hyvin ja koiralla on itsehillintää ja se jää odottamaan, että palkka tarjotaan, voidaan vaikeuttaa harjoitusta tiputtamalla palkka lähemmäs koiraa, tai liikuttaa jo lattialla olevia nameja.

 

HARJOITUKSIEN VAIKEUTTAMINEN:

Toinen tapa vaikeuttaa harjoitusta on pyytää koiralta erilaisia käskyjä palkan läheisyydessä. Tämä voi olla haastavaa, joten kannattaa aloittaa yhden käskyn kanssa ja palkata heti, kun koira onnistuu. Esimerkkinä voi olla, että tiputetaan lelu, pyydetään koiraa istumaan ja heti, kun koira onnistuu, annetaan koiralle lupa ottaa lelu tai sitten tarjotaan lelu koiralle. Jos koira pyrkii palkan luo, palkka peitetään tai otetaan pois. Kun koira reagoi hyvin yhteen käskyyn, voidaan lisätä tehtäviä yksi kerrallaan, kunnes meillä on pidempi käytösketju, esim. istu-maahan-seiso-peruuta. Aluksi on hyvä pyytää koiralta jokin tuttu ja helppo harjoitus. Kun lähetään pyytämään pidempiä käytösketjuja, voi olla hyvä pyytää koiran vahvin käytös viimeisenä, näin ollen helpoin tehtävä tulee viimeisenä. Jos tehtävä koko ajan menee vaikeammaksi ja vaikeammaksi, voi olla, että koira lopettaa tekemisen, koska se ennakoi, että seuraava harjoitus on vieläkin vaikeampi. Koirasta voi myös tulla epävarma tehtävän suhteen. Tämä on toinen syy, miksi on hyvä aina silloin tällöin tehdä helpompia harjoituksia. Jos koira onnistuu ensimmäisellä toistolla hyvin kolmen käytöksen ketjusta, voidaan tehdä seuraava toisto todella helpoksi, esim. tiputtaa palkka ja pyytää koira peruuttamaan, jonka jälkeen tulee lupa ottaa palkka.

Kun nämä harjoitukset ovat helppoja, voidaan lisätä vaikeutta lisäämällä etäisyyttä koiraan ja palkkaan (niin että koiran täytyy hillitä itsensä myös, kun ohjaaja on kauempana), lisäämällä palkkojen määrää tai palkan arvoa. Arvolla tarkoitan, että otetaan jotain, mikä koiran mielestä on vieläkin parempi kuin nami, esim. ruoka. Samoja harjoituksia voi siis tehdä ennen kuin annetaan koiralle sen päivittäisen ruuan. Eli ruokakuppi asetetaan alas lattialle, koiralta pyydetään esim. istu-maahan-istu, ja kun koira onnistuu, vapautetaan koira ruokakupille. Jos harjoitukseen lisätään etäisyyttä, on hyvä, että koiran itsehillintä on jo sen verran hyvä, että todennäköisyys siihen, että koira epäonnistuu, on pieni. Ja jos koira ehti ennen meitä palkan luo, on taas ihan turha rangaista koiraa. Epäonnistuminen kertoo vain mitä koira osaa, ja mitä ei.

Muistakaa vaihdella järjestystä käskyjen kanssa. Koirat oppivat todella nopeasti käskyjen järjestykset, ja voi hyvinkin olla, että koira joka osaa istu-maahan-seiso käytösketjun ongelmitta ja nopeasti, voi olla todella epävarma maahan- istu-seiso harjoituksessa. On hyvä yllättää koiraa erilaisten tehtävien kanssa ja pyytämällä harjoitukset eri järjestyksessä.

Teidän oma mielikuvitus on vain rajana itsehillintä harjoituksissa. Vaikeutta voi lisätä monella eri tavalla. Ja häiriö ei aina tarvitse olla nami tai lelu palkka. Esimerkiksi Qapran kanssa harjoitellaan itsehillintää usein leikkivän kissan läheisyydessä. Qapra rakastaa kissojen jahtaamista, ja sitä treenaillaan vieläkin joka kerta, kun kissa päättää vetää rallit. Eli Qapra saa palkan siitä, että pysyy rauhallisena ja paikoillaan vaikka kissa leikkii.