Jakso 1 – Tehtävä 2: Paikallaolo

TEHTÄVÄ 2: PAIKALLAOLO

Hyvä paikallaolo on tärkeä agilityssä. Arvaan, että suurin osa teistä, niin kuin minäkin, häviätte jos juoksette kilpaa koiran kanssa. Koira, joka ei pysy starttiviivalla tekee ohjaamisesta paljon vaikeampaa (puhun kokemuksesta). Ohjaajana ei pääse sinne ihanteelliseen paikkaan radalle, mistä olisi helppoa aloittaa radan suoritus ja aina on riski, että törmätään koiraan tai koira suorittaa väärän esteen, jos se ei malta odottaa ohjaajaa. Ja jos alusta selviää, ollaan silti todennäköisesti myöhässä ohjauksien kanssa.

Ennen harjoituksen aloittamista, kannattaa laittaa kriteeri eli vaatimustaso paikallaololle. Eli mikä vaatimus teillä on paikallaololle? Qapran kanssa kriteeri on, ettei yksikään tassu liiku (riippumatta asennosta). Eli jos Qapra paikallaolossa liikuttaa yhdenkin tassun, menen takaisin korjaamaan ja kokeillaan uudestaan. Tämä sentakia, että paikallaolo olisi niin selkeä liike, kuin mahdollista koiralle. Jos sallitaan koiran liikuttamaan yhden tassun, riski on, että koira siirtää toisen tassun ja oppii tällä tavalla, että askel kerrallaan pääse hiipimään eteenpäin. Ja tämähän on paikallaolon rikkominen.

On hyvä, että koira ymmärtää ”vapaa” tai ”ole hyvä” tyyppisen käskyn ennen paikallaolon harjoittelemista, niin että koiralle on selkeää se, milloin se saa liikkua. Muistakaa vaihdella omaa asentoa, kun annatte ”vapaa” käskyn. Tämä sen takia, että koirat ovat todella nopeita yhdistämään käskyjä meidän liikkeisiin. Eli jos nostatte käden joka kerta, kun olette vapauttamassa koiraa paikallaolosta, koira alkaa nopeasti rikkoa paikallaolon heti,kun näkee teidän käden nousevan ylöspäin. Tämän takia on hyvä vaihdella omaa asentoa, kun vapautatte koiraa paikallaolosta. Joskus voi vapauttaa, kun ollaan itse vielä liikkumassa, joskus niin, että ollaan paikallaan, joskus niin, että käsi on ylhäällä jne.

Agilityn starttiviivalla koiralla on helpointa, jos se istuu tai seisoo. Makuuasennosta koiralla on vaikea saada vauhtia ja tasapaino kuntoon ennen ensimmäistä hyppyä, tai siihen tarvittaisiin tilaa, mitä harvoin on tarjolla ensimmäisen hypyn edessä.

Huom! Laittakaa aina koira odottamaan niin kaukaa ensimmäisestä esteestä, että sillä on mahdollisuus ottaa ainakin yksi kunnon laukka-askel. Qapralla on esim. kaksi metriä tai enemmän ensimmäiseen esteeseen (riippuu myös korkeudesta). Jos koiralla on taipumus tiputtaa ensimmäisen esteen rima, on hyvä kokeilla antaa koiralle enemmän etäisyyttä ensimmäiselle esteelle.

 

HARJOITUKSEN ALOITTAMINEN:

Paikallaolon opettaminen on jo hieman helpompi itsehillintä harjoituksien ansiosta. Paikallaoloa agilityn starttiviivaa ajatellen voi siis harjoitella joko niin, että koira istuu tai seisoo. Istuminen voi olla alussa helpompi, koska silloin ohjaajan on helpompi nähdä, liikkuuko koira eteenpäin.

Jos koiran kanssa harjoitellaan ihan ensimmäistä kertaa paikallaoloa, etäisyyttä ei kannata ottaa lainkaan. Pysytään siis koiran lähellä ja palkataan siitä, että koira jää siihen asentoon mihin se pyydettiin. Pikkuhiljaa otetaan askel kerrallaan enemmän etäisyyttä koirasta. Alussa ihan pieni askel poispäin voi olla joillekin koirille jo haastava, varsinkin jos koiraa on paljon palkattu siitä, että omistajan lähellä kannattaa pysyä, koska sieltä palkka ilmestyy. Tässä tapauksessa voi aloittaa laittamalla painon koirasta kauempana olevalle jalalle.

Kun koira on onnistunut pari kertaa, on hyvä muistaa vapauttaa koira paikallaolosta. Koiraa voi palkata pari kertaa siitä, että se onnistuu paikallaolossa, jonka jälkeen vapautetaan ja otetaan vaikkapa uusi toisto. Palkan ja toistojen määrää kannattaa vaihdella, ettei koira opi ennakoimaan. Tämä tarkoittaa esim. että pyydetään koira istumaan, otetaan askel koirasta poispäin, tullaan takaisin palkkamaan, otetaan toinen toisto ja tällä kertaa, kun palkataan, annetaan koiralle kaksi namia, jonka jälkeen vapautetaan. Pyydetään taas koira istumaan, otetaan askel poispäin, otetaan askel takaisin ja palkataan tällä kertaa kolme namia siitä, että koira onnistui, ja vapautetaan. Muistakaa pitää harjoitukset lyhyinä ja tehokkaina.

Muistakaa alusta asti liikkua rennosti. Jos jäädään alussa kiinni siihen, että liikutaan pienin askelin ja käsi ojennettuna koiraa päin, voi se olla hyvinkin vaikeaa päästää tästä eroon. Eli ennen kuin harjoitellaan enemmän etäisyyttä paikallaoloon, harjoitellaan sitä, että voidaan liikkua rennosti koiran läheisyydessä.

Eli kun koiran paikallaolo on niin hyvä, että voidaan ottaa askeleen koirasta poispäin, harjoitellaan paikallaoloa erilaisten liikkeiden kanssa. Erilaiset liikkeet voivat olla käsien heiluttaminen, paikalla pyöriminen, paikalla hyppääminen jne. Liikkeet voivat olla hitaita tai nopeita. Tällä etäisyydellä on myös helppoa harjoitella eri suuntiin liikkuminen. Eli koirasta voidaan ottaa askel poispäin tai askel koiran taakse.

 

PALKKAAMINEN PAIKALLAOLOSTA

Palkkaamisessa on todella tärkeää, että palkka aina tulee koiran luo. Jos palkka jää koiran ja ohjaajan puoliväliin, riskinä on se, että koira rikkoo paikallaolon saadakseen palkan. Eli palkka tuodaan riittävän lähelle, ettei koiran tarvitse liikkua lainkaan. Ja on hyvä ottaa palkka esiin vasta, kun ollaan koiran läheisyydessä.

Kun voidaan liikkua rennosti noin askeleen etäisyydellä koirasta, voidaan harjoitella erilaisia häiriöitä. Eli otetaan itsehillintä harjoituksia mukaan paikallaoloon. Itsehillintää voi harjoitella ottamalla askel koirasta poispäin ja tiputtamalla palkka niin, että ohjaaja jää koiran ja palkan väliin. Jos koira onnistuu, mennään koiran vierelle ja palkataan. Tästä voi ottaa taas askeleen poispäin, nostaa lattialla olevan namin ja tiputtaa sen uudestaan, tai tiputtaa toisen namin. Taas jos koira onnistuu, mennään koiran vierelle ja palkataan onnistumisesta. Namit voi joko nostaa ennen kuin koira vapautetaan paikallaolosta tai vapauttaa koira ja antaa sille lupa ottaa namit. Kun tämä harjoitus menee hyvin, voidaan lisätä vaikeutta pikkuhiljaa tiputtamalla palkka lähemmäs ja lähemmäs koiraa. Tavoitteena voi olla se, että palkan voi tiputtaa ohjaajan ja koiran väliin. Jos koira pyrkii palkalle, eli rikkoo paikallaolon, palkka poistetaan ja kokeillaan uudestaan.

Jos koira epäonnistuu, kannattaa kokeilla uudestaan sama harjoitus ja jos koira toisella kerralla onnistuu, palkataan koiraa kunnolla. Jos koira toisenkin kerran epäonnistuu, helpotetaan tehtävää niin paljon, että koira takuulla onnistuu. Ei kannata ihan heti siis tehdä harjoitusta helpommaksi, jos koira epäonnistuu, vaan antaa sille toinen mahdollisuus tehdä tehtävä oikein.

Kun palkan tiputtaminen sujuu hyvin, voidaan pikkuhiljaa lisätä häiriöitä. Esimerkiksi voidaan tiputtaa enemmän kuin yksi palkka ja samalla hyppiä paikalla. Häiriöihin kuuluu myös kaikki äänet, eli koiraa voi innostaa äänellä ja palkata, jos koira silloinkin pysyy paikalla.

Syy miksi harjoitellaan ensin häiriöitä, ennen kuin lisätään etäisyyttä, on se, että kun harjoitellaan erilaisia häiriöitä, harjoitellaan samalla kestoa. Ja kesto on tärkeää, kun lisätään etäisyyttä.

Kun lähdetään harjoittelemaan etäisyyttä, otetaan pieniä askeleita eteenpäin. Etäisyyttä kannattaa lisätä koiran tason mukaan; jos se on koiralle vaikeaa, niin askel kerrallaan, jos on helppoa niin metri kerrallaan. Myös tässä kannattaa vaihdella etäisyyttä niin, ettei harjoituksesta tule liian nopeasti liian vaikea. Harjoitus voi esim. näyttää tältä; otetaan 0,5 m etäisyyttä, takaisin palkkaamaan koiraa, seuraava toisto 1,5 m etäisyyttä, takaisin palkkaamaan, kolmas toisto 1,0 m etäisyyttä, palkka ja vapautus.

Tässä vaiheessa, jos koira rikkoo paikallaolon, on parasta mennä takaisin koiran luo, pyytää koira takaisin paikallaoloon ja kokeilla uudestaan. Jos koira rikkoo paikallaolon ja kauempaa käsketään uudestaan koiraa odottamaan, koira ei opi paikallaoloa kunnolla (koska sehän liikkuu eteenpäin ilman lupaa käskyjen välissä). Agilityssä tästä on paljon haittaa, koska mikäli koira rikkoo paikallaolon, se lähestyy koko ajan ensimmäistä estettä ja liian läheltä koiralla on vaikea suorittaa ensimmäinen este ongelmitta.